Jaha, tuli sitten lunta. Tänään pysyttelen kyllä ruukussani. Talon emäntä kävi pihalla täyttämässä lintujen ruokinta-automaatin ja kompastui naapurin kissaan, joka päivystää ruokintapaikalla. En tiedä, kumpi suuttui enemmän, mutta molemmat kirahtivat omalla kielellään.

No niin, asiaan: Olette varmaan huomanneet, että chilien kasvattaminen on nykyään hirmuisen muodikasta. Ensin oikeat ihmiset alkoivat harrastaa ja aika pian myös kirjailijoiden luomat henkilöt tarttuivat toimeen. Oletteko lukeneet Tarquin Hallin hassusta etsivästä Intiassa? Hän kasvattaa chilejä talonsa katolla, välillä luotienkin viuhuessa ympärillä. Myös Saara Kesävuoren Kuninkaassa, jännäritrilogian viimeisessä osassa, yksi päähenkilöistä kasvattelee tulisia palkoja. Hän on keski-ikäinen suomalaismies ja intialaisetsivän tavoin pyöreävatsainen herkkusuu. Tämä chilijuttu taitaakin olla jonkinlainen äijäharrastus, vai mitä?

Emäntä on kylvänyt tänä vuonna jalopenoja. Hän ei ole uskaltanut pariin vuoteen kasvattaa vihreitä chilejä, kun kerran sattui yksi juttu. Hän nähkääs hukkasi ruokaa laittaessaan yhden pitkulaisen, vihreän chilin. Sellaista sattuu, heikosti näkevälle, joten emäntä vain kohautti olkapäitään - kadonnut mikä kadonnut. Mutta se chili löytyi, kun isäntä haukkasi ruoan lisukkeena tarjottuja pitkiä, vihreitä papuja. Siitä lähti kovempi ääni kuin naapurin kissasta ikinä. Joten pari vuotta emäntä on kasvattanut vain punaisia ja keltaisia lajikkeita.

Jalopenot ovat vihreitä, mutta ne ovat muodoltaan niin pulleita, etteivät mene sekaisin ainakaan luirujen papujen kanssa. Toisaalta, voisihan sitä kasvattaa vain keltaisia tai violetteja papuja vaaran välttämiseksi.